Vuoden vaihteessa ajankohtaista terapeuttinen valokuvaus


Viime vuoden viimeisinä päivinä aktivoitui Oulussa joukko terapeuttisesta valokuvauksesta kiinnostuneita perustamaan omaa alueyhdistystä. Porukkahan on jo kokoontunut vuoden päivät erilaisissa kokoonpanoissa lähinnä kuvailemaan toisiaan. Jatkossa pyrimme hieman systemaattisemmin (mutta silti luovasti!) tekemään yhdessä asioita kokeilumielessä kehittyäksemme terapeuttisina valokuvaajina. Tervetuloa mukaan! Seuraava kokoontuminen, joka on myös ensimmäinen virallinen aloituskokous, on 20.1. klo 17.

Oulun terapeuttisen valokuvauksen yhdistyksen perustamiskokous 20.1. klo 17-

Paikka: Sari Fantin luona Oulun Kauppahallin kupeessa. Osoite on: Meritullinraitti 7 A 18, 90100 OULU.
Auton saa parkkiin esimerkiksi Kauppahallin parkkipaikalle. Sisäpihan puolella oleva alaoven summeri toimii satunnaisesti,
soita siis p. 040 5245 129 päästäksesi sisään.


ESITYSLISTA:

1. Kokouksen avaus ja järjestäytyminen

2. Oulun toiminta:

A. Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen alajaostona? Tällöin meillä ei ole omia varoja vaan anomme rahaa toimintaamme kattoyhdistykseltä. Jäsenmaksut ovat 20 eur/hlö/vuosi.

VAI

B. Suomen Valokuvaterapiayhdistyksen kannatusjäsenenä? Tällöin olemme itsenäisenä yhdistyksenä omine varainhankintoineen jne. Jäsenmaksu pääyhdistykselle on 100 eur
(eli alle 10 eur/hlö/vuosi) + oma jäsenmaksumme.

3. Nimiasia. Mikä on Oulun alajaoston tai kannatusyhdistyksen nimi? Kaikki ideoimaan, voittajanimelle on luvassa palkinnoksi täytekakku.

4. Toiminnan ideointia ja suunnittelua.

5. Yhdistyksen säännöt

6. Yhteydenpitokanavat ja yhteydenpitotavat

7. Muut asiat. Jokainen saa ehdottaa keskusteltavia aiheita.

8. Sovitaan seuraavan kokouksen järjestäjä, ajankohta ja paikka.

9. Kokouksen päättäminen

Hiihtomeditaatiota harrastamaan

Nyt on jälleen aika harrastaa vanhaa perinteistä suomalaista meditaatiolajia eli hiihtomeditaatiota!

Intiassa

Vuoden vaihteen maissa kävin Intiassa tutustumassa kulttuuriin, ihmisiin ja luontoon. Joulun aikaan oli yllättävän kylmää ja hieman ongelmia oli vaatetuksen kanssa varsinkin tiikerin etsintäreissulla. Intiassa kun ei lämmitetä huoneita juuri talvisaikaankaan, niin ei auttanut muu kuin öisin olla pukeutuneena kaikkiin tamineisiin mitä oli tullut mukaan otettua.



Kävimme monissa intialaista alkuperää olevien uskontojen pyhissä paikoissa sekä temppeleissä. Taj Mahal maallisena muistomerkkinä oli sekin kuitenkin säväyttävä kokemus, luonnossa yhtä vaikuttava kuin kuvissa. Uskonnollisista kohteista vaikuttava oli paikka jossa Buddha legendan mukaan aikanaan piti ensimmäisen puheensa saavutettuaan valaistumisen. Varanasi oli tietenkin yksi matkan kohokohtia ja varsinkin vuoden vaihtuminen Gangesilla oli vaikuttava kokemus. Matkan teemana oli kaiken kaikkiaan "Elämä on kärsimystä" mutta hienoisella ironialla maustettuna.



Ironia oli kuitenkin kaukana kun viimeisenä matkapäivänä sekä minä että matkakumppanini ja mieheni sairastuimme johon vatsavaivaan, joka jatkui sitkeänä ja intensiivisenä näihin päiviin saakka. Enpä ole aiemmin joutunut tiputukseen joten tuli uusi kokemus matkan jälkeen kaupan päälle. Kokemus joka opetti arvostamaan tavallista rauhallista elämää jossa terveys on sen verran kunnossa että voi keskittyä arvostamiinsa asioihin.



Intia siis opetti jälkeenkin päin sitä mikä siellä oli niin ihmeellistä ja osittain ahdistavaakin: samaan aikaan on uskomattomon kauniita rakennuksia ja vaatteita ym., henkeäsalpaavaa henkisyyttä mutta myös köyhyyttä, sairautta ja kun on elämässä selviämisen taistelusta kysymys niin siinä esim kaupustelijana joutuu käyttämään välillä kepulikonstejakin.